1940
Toinen maailmasota koetteli maailmaa, Eurooppaa, Pohjois-Ruotsia ja Suomea. Raaka-aineiden puute ja muut sodan koettelemukset haittasivat tuotantoa ja kuljetuksia.
Kesä 1943
Öljyn ja kumin pula vaikeuttivat maantiekuljetuksia, joten Boliden joutui turvautumaan vaihtoehtoisiin menetelmiin. Vuonna 1943 rikastetta ryhdyttiin kuljettamaa Bolidenin Kristinebergin kaivokselta Bolideniin maailman pisintä, 96 kilometrin mittaista köysirataa pitkin.
Kuljetetun rikasteen määrä vastaa noin 300 000 kuorma-autollista, joiden kapasiteetti on 40 tonnia.
Heinäkuu 1944
Suomen sotatalouspäällikkö määräsi siirtämään Imatran sulaton länteen sotaa pakoon. Tehtaan siirtäminen Harjavaltaan kesti puoli vuotta. Työhön osallistui 200 venäläistä sotavankia ja 30 työvelvollista mielenterveyspotilasta.
Imatran sulatto 1942.
1949
Sodan jälkeen sähkön hinta nousi Suomessa pilviin. Harjavallan metallurgit saivat idean ryhtyä kuumentamaan rikastetta rauta- ja kuparisulfidien oman palamislämmön avulla. Nykyään tätä menetelmää kutsutaan liekkisulatukseksi.
Vaikka koeuunin kokeiluista ei saatu vakuuttavia tuloksia, ryhdyttiin tuotantomittakaavaisen liekkisulaton rakentamiseen. Reaktiokuilu muurattiin tammi-maaliskuussa 1949.
Ensimmäinen liekkiuuni valmistui 23.3.1949.
1950-luvun puolivälissä liekkisulatuksen toimintavarmuus parani oleellisesti ja samalla työolosuhteet tehtaalla kohenivat. Kivireikämies työssä kesällä 1955.